LaajaLauantai

Sarjassamme lauantai-ilta ja minä yksin kotona. No onneks kohta saan seuraa=)
Päivällä käytii tosiaa mummua juhlimassa. Siellä oli paljon sukulaisia ja oli ihanaa viettää aikaa siellä. Pikkuveljiäki tullu ikävä ku ei olla kunnolla nähty pitkään aikaan. Oli kuitenkin hirmu ihana ku heitin kotimatkalla Miroo kaverille ja se puhu et siku intti on ohi ja keränny vähä rahaa nii mentäis sisarporukalla johki reissuu. Olis aivan huisia. Tulee vietettyä aivan liian vähän aikaa läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa.

Äsken juttelin myös Tytin kanssa puhelimessa! Onneks nähdään taas ens viikoloppuna ja juteltavaahan riittää aina=)
Samalla oon myös miettiny syvällisyyksiä. Niihin sortuu jotenkin turhan usein.. Meistähän kukaan ei ole täydellinen ja iholla sarjaa katellessamme Sannin kanssa ollaa mietitty sitä kuinka helppo on tuomita muita ihmisiä. Itsestäni ainakin tuntuu, että kaikkien kokemusten myötä on tullu paljo suopeemmaksi kaiken suhteen. Tuomitsemalla tehdään toisesta vain huono ja melkeimpä korostetaan omaa hyvyyttä ja ettei ikinä itse tekisi samanlaista. Sittenpähän voi miettiä kun olisi toisen tilanteessa miten toimisi. Toisen elämän voi nähdä, mutta mikään näky tai sana ei kuvaa oikeasti tilannetta tai tunteita. Kaikkeen on syynsä. En tietenkään puolustele ketään, mutta mietin, että joillain asioilla ihminen voi tietämättään pyrkiä johonkin. Hyväksyntään, muutoksiin, siihen mitä puuttuu, apuahuutoon. Ihmismieli kun on mutkikas, eivätkä kaikki tiet todellakaan vie Roomaan.
Tääkin kaikki tuli taas we<3it:n kuvasta mieleen

Sekava teksti, mut ehkä kuvaa taas tätä päivää aika hyvin=)

Joka kerta jaksan myös marista, että miksi joskus voi kuvan viereen kirjoittaa ja joskus ei. Ja jos joku siellä nauraa tyhmyydelleni niin kiltit, jakakaa tieto minullekin=)

xoxo milja