Tuommonen söpö pulloposki:) Nojoo. Te kaikki joilla on pikkuveli olette myös varmasti kokeneet sen päivän, kun se niin pieni ihana poitsu kasvaa teistä ohi ja rupeaa pikemminkin pitämään teistä huolta:). Miro on ihana veli ja vaikka sisarusrakkauteen kuuluu kiukkupotkuraivarit, niin tiedän aina että voin luottaa siihen. Viime vuonna se teki mun avuksi asioita, joita ilman en olisi selvinnyt.
Tässä PIKKUvelin jalka omaani vasten =)
Omaan kotiin muuttamisen jälkeen ei olla tietenkään nähty niin usein kun aiemmin, niinkuin muittenkaan perheenjäsenien kanssa. Muuton jälkeen on oppinut arvostamaan omaa perhettä aivan uudenlaisella tavalla ja kyllä elämänkokemuksetkin ovat siihen opettaneet. Perhe on kuitenkin se, jota ei koskaan voi vaihtaa. Siihen voi nojautua apua tarvitessaan ja se tulee aina olemaan osa omaa itseä. Perheen kanssa oppii rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi. Aina ei tarvita sanoja, mutta joskus kiitollisuutta on mukava ilmaista myös muiden kuin tekojen avulla. Perhe on se, joka rakastaa sinua tietäen kaikki virheesi. Se joka tukee ja on rinnalla ja hyväksyy omat valintasi ja ymmärtää virheesi. Sellaisia ihmisiä ei kenelläkään ole liikaa.
Löysin vielä we<3it -sivulta ihanan kuvan. Liittyy aiheeseen, mutta myös moneen muuhun elämässä.
On ollut aivan ihana viikonloppu. Toivottavasti myös kaikilla muilla ja muistakaa arvostaa rakkaita ihmisiä.
Minä rakastan omiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti